sukellus.info -etusivulle ja
sukellusdokumenttien hakemistoon
|
sukellus.info -etusivulle ja sukellusdokumenttien hakemistoon |
|
Tulevaisuuden hengityskaasu sukelluksessa - rikastettu ilma |
Sisällysluettelo:
Nitrox? Nitroksi? EANx? Rikastettu ilma? Jokainen meistä on hengittänyt nitroxia. Sanalla nitrox tarkoitetaan typen ja hapen seosta, jonka suhdetta ei ole määritelty. Ilmakin on siis nitroxia. Sanan kantana on merkintä Nx/Ox, jossa N on typen (engl. nitrogen) ja O hapen (engl. oxygen) kemiallinen merkki. Nitrox on myös suomennettu joissakin yhteyksissä nitroksiksi. Huolimatta SuMa:n 6-97 artikkelissa esitetystä väitteestä, että nitrox olisi seos, jossa hapen määrä on 22-50%, voi hapen määrä olla mikä vain välillä 1-99%. Hapella rikastettu ilma on nitroxia, jossa hapen suhteellinen määrä on suurempi kuin ilmassa, jossa happea on noin 21%. Hapella rikastetusta ilmasta (engl. Enriched Air Nitrox), käytetään yleisesti termiä rikastettu ilma, EANx (x = hapen prosentuaalinen osuus), tai vain nitrox. On kuitenkin tärkeä tietää nitroxin ja rikastetun ilman ero, sillä nitroxia käytetään sukelluksessa myös ns. hypoxisissa seoksissa, joissa hapen osuus on pienempi kuin ilmassa. Tämä ei kuitenkaan ole enää virkistyssukellusta, vaan silloin ollaan jo tekniikkasukelluksen puolella. Jo 1890 -luvun loppupuolella havaittiin teoriassa rikastetun ilman edut sukeltajalle verrattuna tavalliseen ilmaan. Varsinainen sukelluskokeilu aloitettiin I Maailmansotaa edeltävinä vuosina, kun saksalaiset ja englantilaiset sukellukseen erikoistuneet yhtiöt aloittivat käytännön kokeilut kaasuseoksilla, joissa vähennettiin typen osuutta dekompression tarpeen minimoimiseksi keskisyvillä sukelluksilla. Yhtiöt kuten Fleuss-Davies Englannista ja Draegerwerk Saksasta rakensivat omat versionsa puolisuljetun kierron sukelluslaitteista, jotka käyttivät rikastettua ilmaa. Näitä laitteita käytettiin II Maailmansodan aikana ja sen jälkeenkin ja ne toimivat perusteina myöhemmin kehitetyille avoimen ja suljetun kierron laitteille, joita käytetään vielä tänä päivänäkin. 1970-luvun lopulla USA:n National Underwater and Athmospheric Administration (NOAA) tunnusti rikastetun ilman edut ja julkaisi omat EANx-taulukot ja -käyttöohjeet v.1979. Vasta viime vuosina on rikastettu ilma tullut myös urheilusukellukseen. Rikastetun ilman käytön laajeneminen ja tarve sen turvalliseen koulutukseen johti International Association of Nitrox and Technical Divers (IANTD) -järjestön perustamiseen v.1985 USA:an ja sen myötä IANTD UK v.1992 Eurooppaan. IANTD:n myötä alkoi moni muukin sukelluskoulutusjärjestö markkinoida rikastetun ilman kursseja. Näitä olivat mm. ANDI ja TDI. Vuonna 1995 aloitti PADI (Professional Association of Diving Instructors) oman rikastetun ilman sukelluskurssinsa maailmalla Suomi mukaan lukien. Kurssi antaa sukeltajalle valmiudet sukeltaa virkistyssukelluksen rajoissa käyttäen 22-40% seoksia. Vuonna 1997 alkoi SUSL kouluttaa CMAS NK1 (nitroksi *) -sukeltajia Suomessa. Kuten SuMa:n 6-97 artikkelissa kerrottiin, käydään nitroxista vilkasta keskustelua, mutta sen asema on jo täysin vakiintunut varsinkin suurimmissa sukelluskeskuksissa. Onko nitrox turvallisempaa kuin ilma? Yksi ehdottomasti yleisimpiä myyttejä nitroxista on se, että se on turvallisempaa kuin ilma käytettäessä ilmataulukoita. Eli SuMa:n 6-97 artikkelin mukaan kahden sukeltajan sukeltaessa sama profiili rikastettua ilmaa käyttävällä on pienempi mahdollisuus sukeltajantaudin syntyyn. Teoriassa ehkä, muttei käytännössä, sillä mikä onkaan parempi tapa mitata turvallisuutta kuin onnettomuustilastot! DAN (Divers Alert Network) pitää lukua dekompressiotautitapauksista USA:ssa ja perustuen DEMA/NUADC ja PADI:n New Diver Benchmark Report -julkaisuihin dekompressiotaudin saaminen ilmalla sukellettaessa on keskimäärin 0.004%, eli 1/25000 sukellusta. Perustuen tähän ja The Undersea Journalin 3/97 -julkaisuun sukellettaessa 500 sukellusta suoranousutaulukoilla on dekompressiotaudin saannin todennäköisyys 1,98%. Sukellettaessa rikastetulla ilmalla on vastaava todennäköisyys 1,49%. Edellä olevasta näemme, että ero on hyvin marginaalinen, tosin rikastetun ilman hyväksi. Dekompressiotaudin lisäksi on otettava huomioon myös happimyrkytysriski, kaasun sekoitus ja happipuhtaat välineet, jotka aiheuttavat omat riskitekijänsä. Näin ollen voidaan sanoa, ettei nitroxsukellus ole sen turvallisempaa kuin ilmasukellus. Rikastetusta ilmasta puhuttaessa esiintyy edellä mainitun lisäksi myös muita myyttejä ja harhaluuloja. Edelleen luullaan, että nitroxilla pääsee syvemmälle, se on vähemmän narkoottista ja siitä olisi etua ilmaemboliatapauksessa. Näin ei kuitenkaan ole. Rikastetusta ilmasta on suurin etu sukellettaessa keskisyvyyksille, kuten 20-30m. Myös sukellettaessa usean sukelluksen sarjaa on se huomattavasti ilmaa parempi, koska pinta-ajat lyhenevät merkittävästi. Suurimman sukellussyvyyden määrää kuitenkin seoksen vahvuus. Mitä vahvempi seos, sitä matalemmalla hapen osapaineen nousu saattaa aiheuttaa happimyrkytyksen vaaran. Koska rikastettu ilma sisältää suhteellisesti vähemmän typpeä kuin ilma, sen väitetään aiheuttavan vähemmän typpinarkoosia. Tämä väite perustuu sille oletukselle, että vain typellä on narkoottinen vaikutus. Kuitenkin tutkimukset ovat osoittaneet, että myös hapella on narkoottinen vaikutus. Happi aiheuttaa myös yhdessä typen kanssa narkotiaa enemmän kuin molempien erillisvaikutukset yhteensä (Bennett 1993, Inert Gas Narcosis, the Physiology and Medicine of Diving, 4th edition). Näin ollen voidaan väittää, ettei ilma aiheuta rikastettua ilmaa suurempaa typpinarkoosia. Samoin väite rikastetun ilman edusta ilmaemboliatapauksessa on vailla todellisuusperää (The Undersea Journal 3/97). Miksi sitten sukeltaa rikastetulla ilmalla? Vastaus on yksiselitteisesti: pidemmät suoranousuajat ja lyhemmät pinta-ajat. Esimerkiksi sukellettaessa kaksi sukellusta 20 metriin tunnin pinta-ajalla, tulee ilmalla sukeltajan suoranousuajoiksi 45 min ja 24 min. Vastaavasti rikastetun ilman sukeltaja optimoidessaan seoksen esim. EAN40:ksi sukeltaa 98 min ja 61 min! Pinta-aika esimerkkinä otetaan seuraava profiili: kaksi 25 min sukellusta 25 m syvyyteen. Ilmalla sukellettaessa tulee minimipinta-ajaksi 2 h 19 min, jotta sukellukset voitaisiin tehdä suoranousulla, mutta EAN40:llä ei pinta-aikaa edes tarvittaisi! Miksi haaskata esimerkiksi sukellussafaria tai hylkysukellusleiriä odotteluun, kun rikastettu ilma antaa näin huomattavan edun? Rikastettua ilmaa käytetään myös tekniikkasukelluksessa ja kaupallisella alalla. Tällöin sitä käytetään lähinnä dekompressiopysähdysten lyhentämiseksi. Mitä maksaa, mistä saa ja kenelle sopii? SuMa 6-97 artikkelin mukaan Jorma Klossner suositteli tavalliselle sukeltajalle jäitä hattuun ja ilmaa pulloihin. On hyvin olennaista vetää ero tekniikka- ja virkistyssukelluksen välille. Tekniikkasukellus ei sovellu kaikille, mutta virkistyssukelluksen rajoissa rikastetun ilman sukeltaminen sopii. Rikastetun ilman käyttö asettaa laitteille ja säiliöiden sekä regulaattorien merkinnöille omia vaatimuksia. Nämä ovat kuitenkin koulutusjärjestelmästä riippuvaisia. Kaasun sekoitus on tietysti vaativampaa kuin normaali ilmapullon täyttäminen, mutta ei muodosta lisäongelmaa, sillä kaikilla rikastetun ilman täyttöliikkeillä on valtuutetut ja koulutuksen saaneet kaasun täyttäjät. Täyttäjän lisäksi kaasun happipitoisuuden mittaa myös sukeltaja ennen sukellusta. Näin minimoidaan väärän täytön riskit. Suomessa rikastetun ilman kursseja tarjoavat PADI, IANTD, PSA, TDI ja CMAS -järjestöt. Kurssien kesto on tyypillisesti pari päivää ja hinta kurssista riippuen noin tuhannesta markasta ylöspäin. Rikastetun ilman täyttö onnistuu ainakin Helsingissä, Kasnäsissä ja Tampereella. Tyypillinen pullon täyttöhinta on puolitoista - kaksinkertainen ilmatäyttöön nähden. Rikastettua ilmaa pulloihin ja hyviä sukelluksia!
Matti Anttila
|
in English]